Oli kaunis ja kuuma kesä v. 2012. Olin myymässä omakotitaloamme ja olin juuri saanut tarjouksen. Talo oli siivottu hohtavan puhtaaksi ja nurmikko leikattu. Ahkera työ palkittiin ja talo meni kaupaksi. Samalla meille avautui mahdollisuus toteuttaa oma unelmamme: maatila täysin omassa rauhassaan keskellä peltoja mutta lähellä Helsinkiä. Kyseessä oli vanha kasvihuonetila, jonne mahtuisivat niin koirat kuin hevosetkin. Takapiha päättyi havuntuoksuiseen metsään. Talo oli vanha ja kaipasi kipeästi remonttia mutta se ei minua haitannut. Koska tästä se alkaisi: unelman rakentaminen.

Työskentelin juristina mukavassa työpaikassa ja mietin mitä seuraavaksi. Kaikki oli oikeastaan ihan hyvin mutta kaipasin muutosta.  Halusin tehdä työtä, jossa keskeisessä roolissa olisi vuorovaikutus ihmisten kanssa ja, jossa pääsisin hyödyntämään asumiseen ja kiinteistöihin tuntemaani innostusta. Unohtamatta kuitenkaan niitä taitoja mitä lakimiehen uralla oli kertynyt. Halusin olla mukana siinä unelmassa mitä asuntokauppa parhaimmillaan on, olinhan itse sen juuri kokenut ja toteuttanut oman unelmani punaisesta mökistä ja perunamaasta.

Näillä ajatuksilla lähdin kiinteistönvälittäjäksi. Melko pian suoritin LKV-tutkinnon. Heittäydyin syvemmälle ja lähdin yrittäjäksi. Askel irtisanoutua turvallisesta työpaikasta ja säännöllisistä ansioista oli iso mutta ei se pelaa, joka pelkää. Loppujen lopuksi elämässä katuu eniten niitä tilaisuuksia ja hetkiä, joiden antoi mennä ohi eikä niinkään tekemiään harha-askelia. Koskaan kun ei tiedä mikä harha-askel vie lopulta perille.

Nyt vähän hymyilyttää katsoa taaksepäin. Tiedän paljon enemmän sekä kiinteistönvälittäjän työstä että vanhan talon remontoinnista. Eikä kaikki ole aina mennyt kuin Strömsössä. Mutta katunut en ole päivääkään. Joka aamu herään ja nuuhkin tyytyväisenä takapihamme metsän tuoksua sekä ihmettelen aina vain rohkeampia metsäkauriita pihallamme. Kiinteistönvälittäjän työssä edelleen parasta on se valtava innostus ja usko mikä asuntoihin liittyvien unelmien toteuttamiseen liittyy. 

Ala ei ole helppo, osaamisesi ja taitosi punnitaan joka päivä asiakashankinnassa. Epävarmuutta on osattava sietää ja uskoa itseen täytyy löytyä. Markkinointia tarvitaan ja rahaa palaa, silloinkin kun tietoa siitä, että panostus maksaa itsensä takaisin ei ole. Silti olen aivan yhtä innostunut kuin silloin vuosia sitten kun myin ensimmäisen taloni. Yrittäjänä voin toteuttaa omaa näkemystäni siitä minkälaista kiinteistönvälityksen minusta kuuluisi olla: laadukasta ja luotettavaa asiantuntijapalvelua ihmisten ehdoilla, tunteella mutta tinkimättömällä asenteella.

Mutta jos palataan siihen kuumaan kesään v. 2012. Löysin Facebookin uumenista päivityksen, jonka kirjoitin tuona kesänä kun olin ostanut lyhyen ajan sisällä sekä talon että hevosen.

”Kiinteistö- ja hevoskaupat ovat puhdasta unelmaa. Hurjasti uskoa ja valtavia toiveita tulevasta. Olen nyt kunnostautunut molemmissa, katsotaan sitten joskus kuinka arvonnassa kävi.”

Tuon paremmin en olisi voinut asiaa silloin sanoa. Ja ihan hyvinhän siinä lopulta kävi, vaikka sekä hevosen että vanhan tilan ostaminen on onnenkauppaa, koskaan et voi olla varma siitä mitä saat. Tilaamme olen edelleen yhtä ihastunut ja pihaan on vihdoin valmistumassa oma hevostalli, jossa tuo samainen hevonen kuusi vuotta vanhempana tulee rouskuttamaan heiniä. Molempien kanssa on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä mutta parhaat asiat elämässä eivät tule helposti.

Kesäisin kuvin keskellä helmikuuta, uskalletaan unelmoida!

Susanna